Valikko
Office365

Lastenneuropsykologia

LASTENNEUROPSYKOLOGIA / kehitysneuropsykologia tutkii kehittyvän aivotoiminnan yhteyttä lapsen käyttäytymiseen. Kehityksellisellä neuropsykologisella häiriöllä tarkoitetaan synnynnäistä tai varhain lapsen kehityksessä muodostunutta aivojen toiminnan poikkeavuutta. Niihin kuuluvat esim. Kielen kehityksen erityisvaikeus, tarkkaavaisuushäiriö ja autismi. Myös oppimisvaikeuksien (esim. Lukemisvaikeuden tai matematiikan oppimisen vaikeuden) voidaan ajatella kuuluvan neuropsykologisiin kehityksellisiin häiriöihin.

Kehittyvien aivojen toiminnan poikkeavuus vaikuttaa lapsen kykyyn saavuttaa iänmukaisia kehitysetappeja. Kehityksellinen häiriö saattaa mutkistaa lapsen vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Lapsi saattaa tulla väärin tulkituksi niin kotona, päivähoidossa kuin koulussakin, jos ongelmien taustaa ei vielä ole tunnistettu eikä hän saa tarvitsemaansa tukea.  Yhden kehityksen alueen poikkeavuus on  riski myös lapsen muulle kehitykselle, esimerkiksi itsetunnon ongelmat tai uhmakas käyttäytyminen saattavat muodostua liitännäisongelmiksi lapselle, jolla on kehityksellinen neuropsykologinen häiriö. Ongelmien tutkiminen, varhainen tunnistaminen ja kuntouttaminen on tärkeää. Vanhemmat tarvitsevat tietoa voidakseen tukea omalla erityisellä tavallaan kehittyvän lapsensa kasvua.

LASTEN JA NUORTEN NEUROPSYKOLOGINEN TUTKIMUS

MIKSI TUTKIMUKSEEN TULLAAN
Neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan lapsen vaikeuksia ja vahvuuksia. Tutkimuksessa pyritään löytämään keinoja tukea lapsen kehitystä.

Neuropsykologiseen tutkimukseen lähettämisen syitä ovat mm.  oppimisen vaikeudet,  keskittymisen vaikeudet, epäily kehityksen viiveestä,neurologiset sairaudet (esim. Epilepsia) tai aivovamma, epäily neuropsykiatrisesta oireyhtymästä (Aspergerin tai Touretten oireyhtymä) sosiaalisen vuorovaikutuksen pulmien tai käyttäytymisen ongelmien taustalla.

Ongelmia, joiden taustaa neuropsykolginen tutkimus selvittää:

  • Lapsella on ongelmia kouluoppimisessa, tarvitsee oppimiseen erityisen paljon aikaa tai kannustusta, tai kokee kouluasiat oppimisen vastenmieliseksi.
  • lapsi ei opi ikätason mukaisesti taitoja esim. Puhumaan tai käyttämään kieltä, ymmärtämään näkemäänsä, toimimaan ympäristössä
  • lapsi on levoton, vilkas, hätäinen, ajattelematon, altis vaaratilanteille
  • lapsi on hidas, haaveileva ja poissaoleva, niin voimakkaasti, että se häiritsee toimintaa ja oppimista
  • Lapsella on vaikeuksia toimia lapsiryhmässä ikäistensä tavoin
  • Lapsella on vaikeuksia luoda ikätasoisia kaverisuhteita, joutuu toistuvasti riitoihin, ymmärtää väärin ihmisten välisiä tilanteita tai kokee itsensä erilaiseksi ja yksinäiseksi
  • Lapsella on juuttumusta joihinkin toimintoihin, pakonomaista tarvetta toistaa asioita tai kiinnostuksenkohteita, jotka vievät ylenpalttisesti aikaa.
  • Lapsella on oireita pään loukkaamisen seurauksena.
  • Lapsella on ongelmia jonkin neurologisen sairauden seurauksena

Neuropsykologiseen tutkimukseen tullaan yleensä koululääkärin, terveyskeskuslääkärin, tai yksityissektorin lääkärin lähetteellä. Vanhemmat voivat kääntyä psykologin puoleen myös ilman lääkärin lähetettä.

YHTEISTYÖ VANHEMPIEN KANSSA

Lapsen neuropsykologinen tutkimus aloitetaan yleensä vanhempien haastattelulla (noin 1-2 kertaa). Haastattelulla selvitetään lapsen nykyistä toimintakykyä ja aiempia kehityksen vaiheita. On myös tärkeä saada tietoa ympäristön tapahtumista, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa lapsen kehityksen kulkuun. Usein vanhempia pyydetään täyttämään arviolomakkeita lapsen käyttäytymisestä ja taidoista, ne tarkentavat yksilötutkimuksesta ja haastatteluista saatavaa tietoa.

LAPSEN YKSILÖARVIO

Lapsen yksilötapaamisia varataan usein 3-6. Yksilöarvion sisältö riippuu lapsen iästä ja ongelmista. Neuropsykologin arviossa tehdään testitehtäviä, joiden avulla saadaan tarkkaa tietoa lapsen taitojen tasosta muihin samanikäisiin verrattuna. Tehtävillä voidaan mitata esim. kielellisiä taitoja, näönvaraista päättelyä, tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta, silmän-käden yhteistyötä, muistia ja oppimista . Tehtävät sovitetaan lapsen taitojen tasoon ja lapset yleensä pitävät testitehtävien tekemisestä. Psykologi tietysti myös haastattelee ja kuuntelee lasta, tarkkailee lapsen toimintatapaa leikkien, pelien ja piirustusten äärellä. 

KOULU JA PÄIVÄKOTI

Tärkeä osa lapsen neuropsykologista tutkimusta on yhteistyö päiväkodin tai koulun kanssa. Päiväkodin hoitajalta tai opettajalta pyydetään (vanhempien luvalla) haastattelun tai arviolomakkeiden avulla tietoa lapsen arjen toimintakyvystä.  Neuropsykologisen arvion lopuksi voidaan järjestää verkostotapaaminen, jotta siirretään tutkimuksessa saatua tietoa lapsen arkeen. Lapsen vaikeuksien ja vahvojen alueiden tunnistaminen auttaa luomaan arkeen lapsen kehitystä tukevat toimintamallit.  

KUKA MAKSAA

  • Lääkärin määräyksestä tehdystä tutkimuksesta Kelan sairausvakuutuskorvaus korvaa osan.
  • Kotikunnan terveyskeskus voi antaa maksusitoumuksen neuropsykologin arvioon yksityissektorilla.
  • Terveyskuluvakuutus saattaa korvata lääkärin määräämän neuropsykologisen tutkimuksen kustannukset.